Lääketieteellinen tutkimus on osoittanut viime vuosina, että unenaikaisilla hengityshäiriöillä on yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Yhdysvaltalaisen National Institutes of Health -instituutin rahoittamassa, useassa tutkimuslaitoksessa parhaillaan meneillään olevassa Sleep Heart Health Study -tutkimuksessa on käynyt ilmi, että unenaikaiset hengityshäiriöt ovat lisänneet korkean verenpaineen, sydämen kongestiivisen vajaatoiminnan ja aivoinfarktien esiintymisen riskiä.
Unenaikaisiin hengityshäiriöihin liittyvät apneat ja hypopneat voivat saada aikaan veren alhaisia happitasoja ja korkeita hiilidioksiditasoja. Ääritasoilla keho alkaa kamppailla saadakseen ilmaa – itse asiassa tukehtumaisillaan – mistä on seurauksena herääminen pieneksi hetkeksi hengityksen jatkamiseksi. Jokaisen apneatilanteen aikana kehon hermojärjestelmän aktiivisuus kasvaa progressiivisesti, mistä on seurauksena lisääntynyt tai epäsäännöllinen sydämen syke ja kohonnut verenpaine. Viimeaikaisten lääketieteellisten tutkimusten perusteella unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivien ihmisten sympaattisen hermoston aktiivisuus kasvaa, josta voi olla seurauksena verenpainetauti, sydämen rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa.
Lisäksi viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että unenaikaisia hengityshäiriöitä hoitamalla voidaan alentaa verenpainetta ja saada aikaan sydämen kannalta myönteisiä vaikutuksia.
Unenaikaiset hengityshäiriöt ja korkea verenpaine
Unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivillä ihmisillä on suurentunut riski sairastua verenpainetautiin. Syy-yhteys on itse asiassa täysin selvä: mitä vaikeampia unenaikaisia hengityshäiriöitä, sen suurempi riski sairastua verenpainetautiin.
Rauhallisen unen aikana verenpaine laskee, mutta unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivillä ihmisillä verenpaine näyttäisi kohoavan nukkumisen aikana. Unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivillä ihmisillä esiintyy rauhallisen yöunen sijasta pitkittynyttä sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvaa rasitusta, josta on seurauksena kohonnut verenpaine, jolla on vaikutuksia kehoon sekä yöllä että päivällä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ylipainehoidolla (kuten CPAP-, autoPAP- ja kaksoispainehoidolla) voidaan alentaa huomattavasti unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivien potilaiden verenpainetta, ja tämä verenpaineen lasku on havaittavissa sekä nukuttaessa että oltaessa valveilla.
On vielä todennäköisempää, että henkilöt, joilla on lääkitykselle resistentti verenpainetauti (henkilöt, jotka käyttävät useampaa kuin kahta lääkettä tautinsa hoitoon) kärsivät unenaikaisista hengityshäiriöistä. Noin 83 %:lla henkilöistä, joilla on lääkitykselle resistentti verenpainetauti, on unenaikaisia hengityshäiriöitä. Tällä potilasryhmällä ylipainehengityshoito on erityisen tärkeää.
Unenaikaiset hengityshäiriöt ja sydämen kongestiivinen vajaatoiminta
Arvellaan, että unenaikaisista hengityshäiriöistä ja sen seurauksista kärsivät henkilöt sairastuvat niistä aiheutuvan toistuvan sydämen rasituksen takia todennäköisemmin sydänsairauksiin, erityisesti sydämen kongestiiviseen vajaatoimintaan. Noin 50 %:lla sydämen kongestiivisesta vajaatoiminnasta kärsivistä on unenaikaisia hengityshäiriöitä, mikä vaikuttaa haitallisesti elämänlaatuun ja odotettavissa olevaan elinikään.
Ylipainehengityshoidolla on saatu tutkimuksissa lupaavia tuloksia: sydämen toiminta ja elämänlaatu paranevat. Unenaikaisten hengityshäiriöiden ylipainehengityshoidolla voidaan alentaa sydämen sykettä ja sydämeen kohdistuvaa rasitusta.
Unenaikaiset hengityshäiriöt ja aivoinfarktit
Unenaikaiset hengityshäiriöt voivat myös lisätä aivoinfarktiriskiä. Samoin kuin verenpainetaudissa ja sydämen kongestiivisessa vajaatoiminnassa, sympaattisen hermoston aktiivisuuden lisääntyminen, verenpaineen nousu ja alhaiset happitasot voivat aiheuttaa aivoinfarktin. On myös mielenkiintoista huomata, että jopa 70 %:lla aivoinfarktiin sairastuneista on myös unenaikaisia hengityshäiriöitä.
Unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivillä aivoinfarktipotilailla on huomattavasti heikommat lähtökohdat ponnisteluissa aivoinfarktista toipumiseksi. Heille kehittyy yhdistynyttä tarkkaavaisuus- ja keskittymiskyvyn puutetta, mikä heikentää heidän kykyään selvitä jokapäiväiseen elämään liittyvistä askareista ja opetella uusia taitoja. Aivoinfarktista toipuminen vaatii suunnattoman paljon energiaa ja motivaatiota. Unenaikaisten hengityshäiriöiden aiheuttama voimakas uneliaisuus päiväsaikaan ja väsymys voivat heikentää potilaan jaksamista osallistua kuntoutukseen, jolloin toipuminen on heikkoa. Aivoinfarktipotilaiden unenaikaisilla hengityshäiriöillä on yhteys korkeampaan kuolleisuuteen vuoden sisällä infarktin jälkeen ja elossa olevien heikompiin toimintakykyä koskeviin tuloksiin.
Yhdysvaltalainen NSA-järjestö suosittelee, että kaikkiin akuuttiin aivoinfarktiin liittyviin tutkimuksiin ja aivoinfarktikuntoutusohjelmiin sisällytettäisiin unenaikaisten hengityshäiriöiden seulonta. Aivoinfarktista selvinneiden unenaikaisia hengityshäiriöitä on usein vaikea tunnistaa, koska unenaikaisiin hengityshäiriöihin liittyvät oireet näyttävät usein johtuvan aivoinfarktista. Perheenjäseniltä saadut potilaan nukkumista koskevat tiedot auttavat määrittämään, oliko potilaalla unenaikaisia hengityshäiriöitä ennen aivoinfarktia vai syntyivätkö ne vasta aivoinfarktin jälkeen. Hyvin koulutetuilla sairaanhoitoalan ammattilaisilla, hoitohenkilökunnalla ja muilla terveyspalvelujen tarjoajilla on parhaat edellytykset tunnistaa aivoinfarktipotilaiden unenaikaiset hengityshäiriöt.